Petter Kukkonen haluaa saada ihmiset luontoon ja liikkumaan

Sivutöinään Petter Kukkonen, tämä yhdistetyn maajoukkueen pitkäaikainen päävalmentaja, kirjailija, perheenisä, valmentaja, Ylen asiantuntija ja yrittäjä, tekee sopivissa raoissa myös vuorovaikutteisia työhyvinvointikeikkoja esimerkiksi Tyhy-päivillä.

- Työssäni Laajavuoren urheilu- ja liikunta-alueen projektipäällikkönä koen olevani myyntimies. Minun tehtävänäni on miettiä kaavoituksen ratkaisuja sekä perusteita erilaisille infraratkaisuille, miten lisäämme imua Laajavuoren alueelle, mikä on realistinen kehittämisaikataulu sekä miten alue palvelee yrityksiä, seuroja sekä tietysti kaikkia vapaa-ajan liikkujia, listaa Petter työtehtäviään Jyväskylän kaupungilla.

- Laajavuoren alue on muutettava houkuttelevaksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi kuntalaisille, mutta yritysten ja seurojenkin pitää hyötyä muutoksista, avaa Petter ajatuksiaan Laajavuoren alueen kehittämisestä.

Koulutusta tarvitaan, mutta intohimokin vie pitkälle

Tarvitaanko uran vaihtoon mielestäsi aina uudelleenkoulutusta?

- Monilla aloilla tarvitaan hyvää koulutusta. Itsekin kipuilen välillä sen asian kanssa, mitä töitä voisin tehdä urheilun ulkopuolella. Onneksi mahdollisuuksia on paljon, joista valita. Koulutus on tärkeä palanen toimivaa yhteiskuntaa, mutta välillä tuntuu, että me suomalaiset unohdamme tehdä töitä. Omalla intohimolla, sitkeydellä ja vuosien myötä karttuvalla kokemuksella pääsee pitkälle.

Miten itse lähdet etsimään uusia uramahdollisuuksia, kun vanhat tehtävät eivät enää innosta?

- Valkku-ura oli aikoinaan jatkoa omalle urheilu-uralleni. Valmentajaurani jälkeisen kirjaprosessin aikana käsittelin reissutyön kasaamia haasteita, jotta voisin olla sinut tehdyn työn samoin kuin valintojeni kanssa. Silloin mielessä pyöri, mitä teen tulevaisuudessa, aikuisena. Tähän siirtymään kului puoli vuotta aikaa.

- Kävin useissa työpaikkahaastatteluissa. Hain lähinnä myyntitöitä valmentajauran jälkeen. Ei uran vaihto käynyt minulta ollenkaan helposti. Ajattelen, että pitää olla syvempi tarkoitus, miksi lähden työurallani johonkin suuntaan. Työn on oltava luovaa ja tarvitsen vapautta touhuta omalla tavallani. On monta tapaa tehdä töitä. Minulle on ensiarvoisen tärkeää, että voin toimia omien periaatteideni mukaan, pohtii Petter. 

Uramuutokset toteutuvat, kun asiat ovat merkityksellisiä

Tällä hetkellä Petter on uppoutunut kehittämään täysillä Laajavuoren urheilu- ja liikunta-aluetta.  Mitä haluaisit tehdä seuraavaksi?

- Haluaisin toimivan Laajavuoren, joka herää uuteen kukoistukseen. Se vaatii suhteellisen pieniä panostuksia talouden näkökulmasta. Toivon todella, että suunnittelutyön jälkeen toteutus ei lipsahda liian pitkälle tulevaisuuteen. 

 Välillä ihan tahallani hämmennän ja yritän saada ihmiset ajattelemaan

- Laajavuori pitää rakentaa houkuttelevaksi, jotta saamme lapset ja nuoret – ihmiset ylipäätään – liikkumaan Jyväskylässä.

Petter on ehtinyt tehdä elämänsä varrella monenlaisia asioita. Yksi asia on johtanut toiseen hänen urallaan.

- Tässä kaupungin työssä haluan löytää väyliä, että ihmiset löytävät luontoon ja liikkumaan. Myös kirjoittaminen on minulle yhtä lailla intohimo, kuin esimerkiksi tuo Laajavuori-hanke. Luennoidessani kerron, keskustelutan ja oivallutan yleisöäni omien kokemusteni kautta, joissa maistuvat niin elämän ylä- kuin alamäet.

- Minusta uravalintoja puntaroidessa työstä pitää löytää syvällisiä merkityksiä, jotka kantavat heikkojen päivien yli. Vankan arvopohjan myötä myös työhön liittyvä ajankäyttö on helpompaa perustella, summaa Petter ajatuksiaan uralla etenemisestä.

Kuva

Petter Kukkonen on työskennellyt myös Ylen asiantuntijana.

Petter Kukkonen haluaa ravistella ihmisiä ajattelemaan

Petter Kukkonen on jyväskyläläinen valmentaja, kirjailija, yrittäjä ja perheenisä. Hän ehti viisitoistavuotisen yhdistetyn maajoukkueen valmentajauransa aikana toimia Suomen ja Viron maajoukkueiden päävalmentajana. Petter pohtii urheilua ja yhteiskunnallisia ilmiöitä realistisesti ja uskoo parempaan maailmaan. Lisäksi hän alkoi kehittää vuoden 2022 loppupuolella Laajavuoren urheilu- ja liikunta-aluetta Jyväskylän kaupungin palveluksessa.

Kirjoittaminen on minun tapani työntää se kaikki kuona pään sisältä pihalle

Petter selkiyttää ajatuksiaan kirjoittamalla. Hän ei mystifioi kirjoittamista eikä pyri korostamaan itseään suurena kirjailijana. Päin vastoin, hän antaa vaatimattoman kuvan ja kertoo, että kirjoittaminen on yhtä tavallinen osa hänen elämäänsä kuin vaikkapa pojan kanssa pelaaminen tai kaupassa käynti.

- Kirjoittaminen on minun tapani purkaa ajatuksiani. Minulla on ollut oma maailma pääni sisällä pienestä pojasta lähtien. Sitä selkiytän kirjoittamalla. En ajattele meneväni töihin, kun alan kirjoittaa. Kirjoittaminen on minulle toisaalta intohimo, toisaalta pakokeino todellisuudesta. Välillä joutuu tietenkin pakottamaan itsensä työpöydän ääreen. 

- Yritän pitää kirjoittamisen samalla tavalla simppelinä kuin esimerkiksi tavalliset perheasiat – käyn pojan kanssa uimassa ja pelaamassa, vietetään vaimon kanssa yhteistä aikaa, kirjoitan, soittelen kitaraa. En ajattele kirjoittaessani kirjan myyntiä, vaan kirjoitan itselleni ja puran sisuksiani, Petter pohtii suhdettaan kirjoittamiseen. 

Kaikkia kirjallisuuden ystäviä kiinnostaa tietenkin, mikä on Petterin lempikirja.

- Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Olen lukenut sen jo kolmeen kertaan, Petter naurahtaa.

Kirjoissa paljon tarttumapintaa kaikille lukijoille – urheilu on tarinan kehys

Petter on ehtinyt kirjoittaa kaksi hyvin erityyppistä kirjaa: Oliivipuut eivät koskaan kuole ja Pettymyksen anatomia. Vaikka molemmat kirjat käsittelevät osin urheilua, Petter korostaa heti kättelyssä, että hän ei missään nimessä halua nostaa kirjoissaan itseään esiin, vaan hänen tarkoituksensa on käsitellä niissä tärkeinä pitämiään asioita ja ilmiöitä.

Petter alleviivaa myös, että molemmissa kirjoissa käsitellään ihmisyyttä ja yhteiskunnallisia asioita, joten tarttumapintaa on kaikille lukijoille, ei ainoastaan urheilusta kiinnostuneille.

Oliivipuut eivät koskaan kuole kuvaa urheilun maailmaa antiikin aikana sekä yhteiskunnan ilmiöitä, joista voi vetää helposti yhteyden nykyaikaan. Kirjan minä-kertoja on ateenalainen painija Alekos ja kirja kertoo hänen matkastaan antiikin olympialaisiin.

Maailma, kansat maailman sylissä ja ihminen kansojen keskellä ovat kuin aaltojen ikuinen liike meressä, ja minä putkahdin maailmaan aikana, jolloin aalto vyöryi jyrkässä laskusuunnassa.
- Oliivipuut eivät koskaan kuole -

Kirjan nimellä viitataan oliiviseppeleeseen - Olympian kisojen palkintoon - mutta myös siihen, että ihmiset eivät oleellisesti muutu vuosisatojen kuluessa. Samalla tavoin urheilukulttuuri ja yhteiskunnat muuttuvat, mutta ainoastaan tuskastuttavan hitaasti, perustelee Petter esikoiskirjansa osuvaa nimivalintaa.

- Oliivipuut eivät koskaan kuole on lähinnä itselle kirjoitettu kirja, omaa pohdintaa elämästä ja mitä täällä maailmassa oikein tapahtuu ja mikä elämän tarkoitus voisi mahdollisesti olla. Oliivipuissa on kuitenkin historiallinen näyttämö ja kaikki faktat on tarkkaan tarkistettu. Itse tarina on kuitenkin fiktiivinen.

- Olen lukenut paljon historiaa ja jos jotakin haluaisin tietää, niin mikä on elämän tarkoitus. Keskustelua kirjan teemoista on helpompi käydä ja antaa palaa, kun se vedetään menneisyyteen. Jos tästä päivästä kirjoitetaan, niin moni ihminen saattaa loukkaantua esiin nostamistani asioista.

Pettymyksen anatomia -kirjassaan Petter kertoo puolestaan eroprosessistaan valmentajantyöstään. 

- Kun elämässä tulee kaikenlaisia vastoinkäymisiä, niin kirjoittaminen on minun tapani työntää se kaikki kuona pään sisältä pihalle. Kirja on tositarina, mitä on tehty ja mitä päässäni liikkuu. Se raottaa verhoa joukkueen kulissien taakse, mutta yhä lailla se tarjoaa pohtimisen aihetta kaikille kasvatuksesta ja ihmisten ohjaamisesta kiinnostuneille.

Petter haluaa aukoa ihmisten silmiä

Petter ei juurikaan mieti mitä hänestä ajatellaan, vaan hän haluaa kertoa eri keinoin tärkeistä asioista, esimerkiksi lasten liikkumattomuudesta.

- Tiedän, että valitsemani tie ei ole aina helppo. Välillä ihan tahallani hämmennän ja yritän saada ihmiset ajattelemaan. En keksi yhtään syytä, miksi minun pitäisi tehdä asiat samalla tavalla kuin muut, pohtii Petter.

Pääasiassa ihmiset kannustavat Petteriä, kun hän uskaltaa nostaa esiin asioita.

- En halua loukata ihmisiä, vaan ajatukseni ja tekoni lähtevät välittämisestä ja inhimillisyydestä, jotta emme toistaisi aina samoja virheitä. Haluan herättää ihmiset, miten jonkun asian voisi tehdä toisin. Harva tulee sanomaan, että hei, sinun tiesi on väärä. Pääsääntöisesti palaute on se, että hyvä kun nostat noita asioita esiin ja ravistelet.

- Monesti me olemme kuin kanaparvi. Kun me uskomme johonkin, niin kaikki kulkevat kiltisti samaan suuntaan sen enempää kyselemättä. Miksi näin tapahtuu? Tiedostan kyllä, ettei minulla ole hallussani absoluuttista totuutta, eikä minun kanssani tarvitse olla samaa mieltä. 

Mistä imet kaiken tuon voiman, energian, yritteliäisyytesi?

- Kai se on geeneissä, persoonassa. Riittämättömyyden tunne ja perusahdistus ajavat minua eteenpäin. Eli terveellä pohjalla ollaan.

- Tai ehkä energia kumpuaa lapsuudesta. Vaikka tapahtuu mitä, minulla on varmuus sisälläni, että elämä kannattelee. Olen kotoisin pienestä kaupungista, Lieksasta, jossa sain hakata rauhassa päätä seinään samalla kun vanhemmat ja muu yhteisö asettivat turvalliset rajat ja ilmapiiri oli välittävä. Tästä on syntynyt vahva perusluottamus, että tapahtuupa mitä vaan, niin minä pärjään, pohtii Petter.