Valjakkourheilussa on villiä vauhdin hurmaa

Jos pysyt suksilla ja hallitset koiran kanssa luisteluhiihdon, koirahiihto on lajisi. Hiihtovarusteiden lisäksi tarvitset koiralle hyvin istuvat vetovaljaat, joustavan vetonarun ja vetovyön. Ennen ladulle menemistä koiran tulisi osata peruskäskyistä ainakin pysähtyminen. Koiran voi opettaa menemään täyttä kisavauhtia tai rauhallisemmin retkihiihtoa varten. 

Linda Siekkinen on hiihtänyt kilpaa pienestä pitäen. Vuonna 2014 Siekkisen toive omasta koirasta toteutui ja koirahiihto vei tytön mennessään. Kilpahiihtotausta näkyy upeassa kisamenestyksessä. Siekkinen aloitti kilpailemisen suoraan SM-kisoista ja nousi heti palkintopallille. Mestaruusmitaleja on sen jälkeen tullut joka vuosi vähintään yksi. 

- Suomenmestaruuksia löytyy yhteensä 8, jos viestikullat lasketaan mukaan. Olen kilpaillut yli 10 eri koiralla, joista kaksi on minun omia, muut lainakoiria. Vuonna 2016 edustin Suomea Norjan EM-kilpailuissa, kertoo vasta 22-vuotias Siekkinen. 

Valjakkohiihto sopii kaikille 

Siekkinen on opastanut lajin pariin monenlaisia rotuja niin pari kiloisesta yorkshirenterrieristä aina suuriin bernhardilaisiin asti. Parhaiten valjakkohiihdossa pärjäävät seisojat sekä sekarotuiset vetoon jalostetut lintukoirat. Koirahiihdon kiiturit tykkäävät juosta ja motivaatioksi riittääkin pelkkä juokseminen lujaa. Ne viilettävät jopa 30 kilometrin keskivauhdilla.  

Harri Laurila on harrastanut koirahiihtoa jo yli 35 vuotta. Ensimmäinen kisastartti oli vuonna 1985 ja nyt 66-vuotiaalla Laurilalla on kasassa toistakymmentä kultamitalia arvokisoista. 

- Harrastaa voi kaikki, mutta kilpailussa ei ole tasa-arvoa, jos pienen koiran vastapelurina on puolet suurempi kaveri, tuumaa Laurila ja kertoo hiihtäneensä saksanseisojansa kanssa parhaimmillaan 9 km matkan keskinopeudella 25 km/h.  

Kuva