Valjakkourheilussa on villiä vauhdin hurmaa

Jos pysyt suksilla ja hallitset koiran kanssa luisteluhiihdon, koirahiihto on lajisi. Hiihtovarusteiden lisäksi tarvitset koiralle hyvin istuvat vetovaljaat, joustavan vetonarun ja vetovyön. Ennen ladulle menemistä koiran tulisi osata peruskäskyistä ainakin pysähtyminen. Koiran voi opettaa menemään täyttä kisavauhtia tai rauhallisemmin retkihiihtoa varten. 

Linda Siekkinen on hiihtänyt kilpaa pienestä pitäen. Vuonna 2014 Siekkisen toive omasta koirasta toteutui ja koirahiihto vei tytön mennessään. Kilpahiihtotausta näkyy upeassa kisamenestyksessä. Siekkinen aloitti kilpailemisen suoraan SM-kisoista ja nousi heti palkintopallille. Mestaruusmitaleja on sen jälkeen tullut joka vuosi vähintään yksi. 

- Suomenmestaruuksia löytyy yhteensä 8, jos viestikullat lasketaan mukaan. Olen kilpaillut yli 10 eri koiralla, joista kaksi on minun omia, muut lainakoiria. Vuonna 2016 edustin Suomea Norjan EM-kilpailuissa, kertoo vasta 22-vuotias Siekkinen. 

Valjakkohiihto sopii kaikille 

Siekkinen on opastanut lajin pariin monenlaisia rotuja niin pari kiloisesta yorkshirenterrieristä aina suuriin bernhardilaisiin asti. Parhaiten valjakkohiihdossa pärjäävät seisojat sekä sekarotuiset vetoon jalostetut lintukoirat. Koirahiihdon kiiturit tykkäävät juosta ja motivaatioksi riittääkin pelkkä juokseminen lujaa. Ne viilettävät jopa 30 kilometrin keskivauhdilla.  

Harri Laurila on harrastanut koirahiihtoa jo yli 35 vuotta. Ensimmäinen kisastartti oli vuonna 1985 ja nyt 66-vuotiaalla Laurilalla on kasassa toistakymmentä kultamitalia arvokisoista. 

- Harrastaa voi kaikki, mutta kilpailussa ei ole tasa-arvoa, jos pienen koiran vastapelurina on puolet suurempi kaveri, tuumaa Laurila ja kertoo hiihtäneensä saksanseisojansa kanssa parhaimmillaan 9 km matkan keskinopeudella 25 km/h.  

Kuva

Koirahiihto yleistyy – hiihtovuorojakin löytyy 

Koiran kanssa hiihtäminen yleisillä kunnossapidetyillä laduilla on pääsääntöisesti kiellettyä. Joissakin kaupungeissa on varta vasten tehtyjä koiralatuja, joissa koiran kanssa voi hiihtää muiden seassa koska vain. Jyväskylän seudulla on loistavat mahdollisuudet harrastaa vetohiihtoa ja vuoroja löytyy Tikkakoskelta, Keljosta ja Lievestuoreelta. 

- Kaikki ovat tervetulleita vuoroille, mutta se ei ole tarkoitettu koiran ulkoiluttamiseen vaan hallittuun koirahiihtoon. Muut hiihtäjät ja koirahiihtäjät on otettava huomioon ja ohituksissa on annettava tilaa. Koirahiihto harrastuksena yleistyy hurjaa vauhtia, joten on hienoa, että myös kaupunki tarjoaa mahdollisuuksia lajin harrastamiseen, kehuu Siekkinen Jyväskylän mainioita koirahiihtopaikkoja. 

Koirien kanssa hiihtäminen sovussa muiden suksijoiden kanssa sujuu pääosin hienosti ja hyvässä yhteishengessä. Vuorolla voi mennä jopa toistakymmentä vetohiihtäjää. Ladulla tarvitaan joustavuutta puolin ja toisin. Enemmistö ottaa koiran kanssa hiihtävät hyvin vastaan, mutta Laurilalla on toisenlaisiakin kokemuksia. 

- Joka talvi joku toivottaa meidät alempaan helvettiin, mutta onneksi ne ovat yksittäisiä tapauksia. Kiitoksen huikkaaminen ohitustilanteessa on helppo tapa antaa kanssahiihtäjille hyvää mieltä, Laurila summaa.  

Talvilajeista sujuva vaihto kesälajiin 

Kuva

Kesällä vaihdetaan monot lenkkareiksi ja koirahiihto vaihtuu sulan maan lajiksi. Lämpimimmän kesäajan koirat ovat lomalla vetoharrastuksista. Koirat kestävät huonosti kuumuutta ja kesähelteillä keskitytäänkin peruskunnon luomiseen. 

- Keväällä ja syksyllä sulan maan aikaan harrastamme canicrossia, koirapyöräilyä ja kickbiken vetämistä. Yleensä emme harjoittele yli 15 asteen lämpötilassa. Kesällä rakennetaan peruskuntoa pitkillä metsälenkeillä ja uittamalla, Siekkinen listaa. 

Siekkinen ja Laurila suosittelevat valjakkourheilua kaikille. Koiran voi opettaa menemään täysillä kilpailuja ajatellen tai rauhallisemmin esimerkiksi retkihiihtoa varten. 

- Vauhdin huuma ja yhteistyö koiran kanssa näissä lajeissa viehättävät, toteavat Siekkinen ja Laurila kuin yhdestä suusta.

Teksti: Jaana Pinson/Jyväskylän kaupunki
Kuvat: Mari Moisala, Timo Pahkasalo, Salme Korkala